Kultakiekko -turnaus, Vantaa

Kultakiekko 2018, Vantaa - Jortsut ja Kojot

Varhaisena lauantai-aamuna polkaistiin kauden 1. turnausmatka käyntiin hieman ennen kukonlaulua tuttuakin tutumman Impparin parkkipaikalta ja hyvinkin tutuiksi tulleella Niinimäen bussilla. Pojat olivat reippaina paikalla ennen bussin sovittua starttiaikaa ja kamat saatiin hienosti autoon pakkailtua - mukaan lukien Leipomo Salosen mukaan tarjoamat ja erittäin suunmyötäiset eväät sekä Foxin hankkima reipas termarillinen mokkaa.

Matka taittui mukavasti kohti aurinkoista Helsinkiä ja perillä olikin heti koppiin siirtyminen edessä ja siitä edelleen lämmittelyt huippunsa viritetyn valmennuksen johdolla. Ensimmäiset pelit jättivät hiukan (lue: todella ison palan) hampaankoloon Jortsuilla, kun Jukurien myöhemmin koko turnauksen klaarannut hyvä nollakutosten joukkue pisti pelin voittokiekon reppuun ajassa 35.59 – eli ainakin useita sekunnin kymmenyksiä ennen päätösummeria. Tämä menetetty piste tarkoittikin sitten seuraavien pelien mennessä lohkossa hiukan ristiin ja hentoisen vireystilan laskun myötä HPK –pelissä sitä, että Jortsut jatkoivat sunnuntaina sijoista 5-8.

Kojot starttasivat pelit myös Jukureita vastaan ja hyvän kamppailun tuoksinnan jälkeen, Aurajoen rantaan avauspisteet mukavalla avausvoitolla - siitä oli hyvä jatkaa. Seuraavassa pelissä tiukka taisto jatkui edelleen hyvällä ilmeellä, joskin siinä HPK kampesi voittoon myös Kojoista. Illan viimeisessä pelissä sitten virtaa riitti voitonarvoisesti, kiitos valmennuksen, järjestäjien hyvän turnausruokailun (mikä muuten toimi ja oli hyvää koko viikonlopun ajan) sekä Leipomo Salosen tarjoaman eväspaketin. Kojot pääsivät suunnittelemaan seuraavan päivän otteluita sijoista 1-4.

Lauantai-iltana vielä siirryttiin pelien jälkeen hotellille, missä olikin hentoisena pettymyksenä uimaosasto rempassa, eikä päästy palauttaville uinneille – no pojilla oli sen verran pitkä päivä pureksittuna ja siihen vähän lepoa hotellilla iltapaloineen, niin en usko kovin monen odotelleen nukkumattia yhtä erää pidempään.

Sunnuntaiaamuna sitten olikin edessä Flamingon maittava aamiainen tarjoten loistavat murkinat päivän alkuun ja energiaa jäälle puristettavaksi. Jortsut starttasivat hotellilta hiukan ennen Kojojen pidempiä unia kohti Myyrmäen jääpyhättöä, missä jo Bussissa aistimani lataus näkyi jäällä vakuuttavana peliesityksenä. Voitolla sijoista 5-6 kamppailemaan, missä sitten sama tahti jatkui, eikä 5:sta ollut epäselvyyttä – loistokkaan joukkuepelin siivittämänä turnaus päättyi ansaittuun voittoon. Kaiken kaikkiaan näin turistin arviona, voidaan pelillisiä esityksiä pitää hienoina – sanoisin jopa, että telkusta aateloituja leijonia ja jopa leijonakapteeneja nähneenä kiekkoturistina pelien momenttumi oli useimmiten meillä kuin vastustajalla.

Kojot saapuivat siis hiukan pidempien unien saattelemana sekä samasta hotellin runsaasta aamupalapöydästä nauttineina reippaina hallille. Pojat painoivatkin leijonan lailla kaukalossa, mutta peliin kirvelevän niukka tappio Kurralle, joka pisti viimeisen niitin tyhjään reppuun. Välierässä oli huikeaa tsemppaamista ja hyvää menoa jäällä, joskin jonkin moinen varjelus oli vastustajan rysässä, kun se niin väisti hyvin meidän laukaukset. Tämä tietty poikia hitusen riipaisi, mutta hyvän lounaan ja kaverin tuen kera katse siirtyi jo pronssimatsiin. Siinä olikin vastassa tuttu Jukurit avaustaistosta. Mikkeliläiset olivat sen verran sisuuntuneita avaustappiostaan Kojoille, että pitivät maalin lähes puhtaana ja puristivat muutaman maalin Kojopäätyyn vieden turnauksen pronssiset mitalit, vaikka tässäkin pelissä pojat painoivat kumpaakin kaistaa kohti maalia huikealla tsempillä. Tästäkin joukkueesta jäi maku, että eteenpäin mennään – isoin potkuin, perästä kuuluu!

Kaiken kaikkiaan putkeen mennyt reissu, tästä on kautta hyvä jatkaa kohti seuraavia taistoja.

Hienoa TPS -06.