Blogi: Yhteisö syntyy arjen rytmissä – mitä kahvikuppi voi kertoa meistä?

TPS-yhteisön oma blogi alkaa!

Tämä ei ole vain blogi, vaan paikka, jossa yhteisömme jakaa tarinoita ja ajatuksia siitä, mikä tekee Turun Palloseurasta enemmän kuin seuran - nämä ovat kirjoituksia yhteisön jäseneltä toiselle.

Yhteisö koostuu arjen kohtaamisista ja teoista, jotka kantavat meitä kaukalossa ja sen ulkopuolella. Oli roolisi yhteisössä mikä tahansa: pelaaja, valmentaja, joukkueenjohtaja, rahastonhoitaja, huoltaja, vanhempi, kannustaja tai jokin muu - tämä blogi on meille kaikille.

Tervetuloa ensimmäisen kirjoituksen pariin:

Yhteisö syntyy arjen rytmissä – mitä kahvikuppi voi kertoa meistä?

Meillä kaikilla on yhteys jääkiekkoon. Jollekin meistä yhteys rakentuu itse pelaamisen kautta, mutta monelle roolina on seurata peliä kaukalon laidalla. Erilaisia rooleja on siis paljon: pelaaja, valmentaja, joukkueenjohtaja, rahastonhoitaja, huoltaja, vanhempi – tässä vain muutama. Nämä roolit ja yhteydet tuovat tämän hienon pelin osaksi meidän kaikkien arkea.

“Ilman toista ei ole peliä – eikä kasvua.” (Juuso – Aikaansa edellä, Kaskinen & Wahlsten, 2011)

Rooliemme mukana tulevat myös suhteet muihin ihmisiin – muihin yhteisön jäseniin. Yhteisö ei vain ilmesty tyhjästä, vaan se rakentuu ihmisistä ja kohtaamisista. Se rakentuu suhteista. Tulemme näihin arjen kohtaamisiin ja tilanteisiin jokainen omista lähtökohdistamme, ja meille kaikille on muodostunut aiemmasta eletystä elämästämme omanlaiset käsitykset siitä, mikä on ”normaalia” ja mikä ”epänormaalia”. Kun sitten saavumme muiden yhteisön ihmisten pariin, alkaa näistä erilaisista ”tavoista toimia” rakentumaan ne yhteiset tavat, jotka yhteisössämme muodostuvat normaaleiksi ja epänormaaleiksi käytänteiksi.

Yhteisön normit ja epänormit näkyvät erityisesti silloin, kun kukaan ei ole vahtimassa. Konkreettinen esimerkki sosiaalisesti hyväksytystä toimintatavasta voi olla niinkin arkinen asia kuin katsomoon tai pukuhuoneeseen unohdettu take away -kahvikuppi: onko sosiaalisesti hyväksyttävää jättää kahvikuppi lojumaan koppiin jonkun muun siivottavaksi? Tai mikäli kuppi jää paikoilleen vahingossa, kuinka kauan se lojuu siinä? Jos olet viimeinen pukuhuoneesta lähtevä, heitätkö kupin roskiin vai jätätkö sen siihen? Esimerkki voi vaikuttaa mitättömältä asialta, mutta juuri näihin hetkiin – tekoihin ja sanoihin sekä tekemättä ja sanomatta jättämisiin – kiteytyy se, mitä olemme ja minkälaisen yhteisön yhdessä rakennamme.

Kauemmin yhteisöön kuuluneet ovat jo tottuneet yhteisön tapoihin toimia. Näistä tavoista ja toimintamalleista, joilla etenemme viikosta ja kuukaudesta toiseen, muodostuu meidän yhteinen rytmimme. Erilaiset ”vuosikellot” ovat loistavia esimerkkejä yhteisestä rytmistä, jolla yhteisömme liikkuu eteenpäin kausien aikana ja siirtyy kaudesta seuraavaan.

Tämän kirjoituksen ainoa tarkoitus on pysäyttää ajattelemaan sitä, miltä yhteisö näyttäytyy, juuri sinun roolistasi katsottuna. Millaiset ovat suhteesi esimerkiksi oman joukkueesi jäseniin tai muiden joukkueiden jäseniin? Entä onko yhteisömme sellainen, missä koet olosi hyväksi – ja jos koet, mitkä asiat saavat sinut kokemaan näin? Sekä kääntäen, jos et koe oloasi hyväksi, mikä saa sinut kokemaan näin? Luomme myös toiminnallamme normeja ja epänormeja heille, jotka tulevat yhteisöömme uusina jäseninä, joten on paikallaan kysyä: millaisen yhteisön haluamme rakentaa seuraavalle sukupolvelle?

“Pelaaja kasvaa ihmiseksi vain, jos hän oppii katsomaan muita kuin itseään.” (Peli, Tamminen & Wahlsten, 2001)

Yhteisö rakentuu arjessa, ja meistä jokainen jättää siihen jälkensä – halusimmepa sitä tai emme. Yhteisö ei ole vain sana, vaan tekoja, sanoja ja valintoja, jotka toistuvat joka päivä. Yhdessä muodostamme sen, mitä olemme ja luomme ympäristön, jossa kasvamme.

Kirjoittaja:
Yhteisövalmentaja
Santeri Raatarila